Suomi on itsenäistynyt, sota loppunut, länsiuusmaalaisessa kylässä haetaan isompaa ja parempaa. Kauppias Hänninen mielii komeaa kivitaloa, Grönroosin kipakka punaleski työväen vallankumousta, ja jälkipolvi... ei siitä oikein otetta tahdo saada. Unensa kullakin, tahtovat vain elämän oikut päästä kepposiaan tekemään. Aina ei tiedä, hymyynkö vai itkuun pitäisi suupieltä siirtää, kun kaikessa hötinässä ja kunnianhimossaan yrittää kylän väki jotenkin olla ihmisiksi.
Eeva Joenpelto tunnettiin terävänä ihmisten ja arvojen kuvaajana. Miesten kirjoittamaan ajankuvaan hän toi puolensa pitävän naisen näkökulman. Vuonna 1974 ilmestynyt Vetää kaikista ovista oli myyntimenestys heti ilmestyttyään ja aloitti kuuluisan Lohja-sarjan. Romaani on historiallisesti värikäs ajan kuva Lohjan teollistumisen alkuvaiheista 1920-luvun Suomessa.
Sami
10.5.2024
Alansa muistia tallennettuna . Kuunneltua tulee pala historiaa kurkkuun itse jokaiselle......
Helena
8.9.2023
mielenkiintoinen historiallinen teos
Paula
15.2.2021
Nuorempana en Joenpellosta juuri piitannut, kun hänen kehoistaan ei kirjallisuuden laitoksellakaan puhuttu. Päätin ottaa se äänikirjaksi kotihommien oheen. Hienoa oli Liisa-Maija Laaksosen tulkinta. Olen itse kotoisin Palojoelta, isä hämäläinen vaikenija, äiti karjalainen bisneshirmu. Tässä jo tuttuja samaistumiskohteita kirjaan. Länsi-Uusimaan murre veti sen aivan iholle, miten kieli voikaan vaikuttaa. Se ei ollut äidinkieli, mutta isän ja hänen niukkatunteisen sukunsa, myös kyläympäristön kieli. Sen ympäröimänä kasvoin. Yhteiskunnan kuvaus on aivan Väinö Linnan luokkaa, jopa vivahteikkaampaa. Tarkkaan piirrettyä laatukavaa arkipäivän menosta, jossa aatteet kuultavat taustalla niin että kuvauksesta ei tule vain löyhää vaatetta aatteen luille. On pakko ihailla kirjan psykologista syväluotausta ja kyynistä ilmapiiriä. Aina uusi käänne odottaa seuraavassa mutkassa, joten lukija ei malta laskea kirjaa kädestään. Myös sen dramaattinen rakenne on kuin Moxartin parhaimmasta oopperasta, upeasti pelkistetty, sillä oopperahan vaatii pelkistystä. Kumma ettei kukaan ollut säveltänyt Joenpeltoa.