Tragedian kotimaassaan kokenut nuori ylioppilas kirjoittaa päiväkirjaa Pariisissa vuonna 1889. Nuorukainen etenee kirjeenvaihtajaksi uutistoimistoon ja vie lukijan lumotulle matkalle kiehuvaan Berliiniin, sen juovuttaviin öihin, ja myöhemmin kauas kolonisoituun Kaukoitään. Mutta onko asioita, joita emme pääse karkuun, jotka ottavat meidät kiinni vielä vuosikymmentenkin kuluttua?
Miehen jälkeläinen saa päiväkirjat haltuunsa ja kirjoittaa ne puhtaaksi. Hän huomaa, ettei historian poispyyhkimä elämä ollut merkityksetön ja sen jäljet johtavat tähän hetkeen.
Leena
11.7.2023
Kaunis ja koskettava päiväkirjan muotoon kirjattu kertomus noin sadan vuoden takaa. Haahtelan teksti on kirkkaan puhuttelevaa alusta alkaen loppuriveille asti. Mutta miten voi olla, ettei äänikirjan lukijalla ole alkeellisintakaan tietoa ranskan tai saksan kielen lausumisen perusteista. On kiusallista kuunnella, kun tunnetutkin nimet (Debussy, Gounod, Roussel jne.) muuttuvat tunnistamattomiksi tai muuten vain oudoiksi. Lisäksi Strahlsund ei ole ”Straslund”, eikä Straussin Ariadne ole ”Adriane”.j
Terhi
21.4.2022
Pidin tunnelmasta. Inhimillisyydestä ja ajankuvasta.