Mikael Blomkvist ja Lisbeth Salander kohtaavat jälleen
Lisbeth Salanderilla on salaiset syynsä toimintaan. Siksi hän tekee uskaliaan hakkerihyökkäyksen ja ottaa riskejä joita yleensä kaihtaisi.
Pahat kielet väittävät, että Millenniumin toimittajan Mikael Blomkvistin ote on lipeämässä, mutta hän itse tietää olevansa vain kunnon skuupin tarpeessa. Eräänä myöhäisiltana Blomkvist saa puhelun Frans Balderilta, mieheltä, joka kuuluu tekoälytutkimuksen kovimpiin nimiin. Balderilla on tulenarkaa tietoa, ja hän kertoo olleensa yhteydessä nuoreen hakkerinaiseen, joka muistuttaa kovasti erästä Mikael Blomkvistin hyvin tuntemaa henkilöä.
David Lagercrantz (s. 1962) on ruotsalainen kirjailija ja journalisti, joka on julkaissut paitsi tietokirjoja myös useita romaaneja. Poikkeusyksilöt, oman tiensä kulkijat ovat aina kiinnostaneet David Lagercrantzia. Maailmanmenestykseen ylsi kirjailijan muotokuva jalkapalloilija Zlatan Ibrahimovicista, Minä Zlatan, joka ilmestyi suomeksi 2012.
Kun Lagercrantzille ehdotettiin jatko-osan kirjoittamista Stieg Larssonin kirjasarjaan, hän tunsi aluksi rimakauhua, mutta innostui sitten ajatuksesta ja kiehtovista henkilöhahmoista.
Se mikä ei tapa on kuitenkin itsenäinen romaani, joka jatkaa Stieg Larssonin luomien henkilöhahmojen pohjalta. Kirjailija itse sanoo: "Olisi naurettavaa matkia Larssonia, minä kirjoitin oman romaanini".
Sirpa
30.12.2023
Alku on tahmeaa, mutta juoni tempaa mukaansa kerronnan edetessä. Tietotekniikkasanastoa on paljon, vähempikin olisi riittänyt, mutta kirjailija on nähnyt valtavasti vaivaa sitä hankkiessaan.
Kari
12.11.2023
Juonellisesti ja kielellisesti jää aika kauas alkuperäistrilogiasta, mutta eniten ihmetyttää lukijan tyyli jatkaa täysin tauotta kappalesta ja näkökulmasta toiseen. Hetkittäin tuntui jopa kuuntelijan kiusaamiselta, kun paikka, aika ja / tai näkökulma vaihtuivat lennossa. Kuin kirjailija olisi kesken lauseen päättänyt hypätä ihan "asiasta kukkaruukkuun."
esa
29.8.2023
Kaksi kirjaa yhdellä iskulla. Ensimmäinen puolisko oli huono ja jälkimmäinen hyvä. Aivan kuin kirjailijalla olisi ollut rimakauhu jatkaa edellisen tarinaa. Puolivälissä joku kai sanoi, että ota itseäsi niskasta kiinni. Turhan paljon keskityttiin kuvaamaan yksityiskohtaisesti asioita, joita keskivertolukija ei mitenkään voi ymmärtää. Ne tuli mahdollisuuksien mukaan hypättyä yli. Itse tarinaan ne eivät tuoneet mitään lisää, vaikka varmaankin olivat työläitä tehdä.