Suhtautuminen psykoterapiaan on muuttunut nopeasti 1980-luvun väheksynnästä tämän päivän suopeuteen. Terapiassa käyminen ei ole enää stigma vaan järkevää oman itsen hoitamista.

Kuka tarvitsee psykoterapiaa, ja miten tarve määritellään? Mitä tiedetään psykoterapioiden vaikuttavuudesta? Miten asiaan vihkiytymätön ihminen voi orientoitua erilaisten terapiasuuntausten viidakossa. Miksi parantunut aineellinen hyvinvointi ei olekaan tuonut parempaa psyykkistä vointia?