Välirauhan aika on koittanut. Kaukana kotoa, Savukosken leirikankaalla, saapastelee rento ja hyväntuulinen nuori mies. Kallesta on tullut reipasotteinen pioneeri, josta sakissa pidetään ja joka menestyy jopa muonittajan hankalassa virassa. Kotihuolet tuntuvat olevan kaukana poissa.

Mutta kesän mittaan levottomuus lisääntyy ja tunnelma käy oudon uhkaavaksi. Lomia myönnetään ja perutaan saman tien, linnoitustöitä kiirehditään ja lähitienoita miinoitetaan. Savukoskelle saakka ei kuitenkaan saada varmoja uutisia, ja miehet kuulostelevat levottomina vähäisiäkin tietoja. Kalle pääsee kuitenkin vielä odotetulle kotilomalle, ja tarinan riehakas lomakuvaus on vertaansa vailla.

Suomalaisessa kirjallisuudessa on harvoin nähty näin onnistunutta välirauhan ajan kuvausta. Kalle Päätalo onnistuu välittämään lukijalle sen toivon ja pelon sävyttämän tunnelman, jossa hauras rauhan aika elettiin. Eikä kukaan ole Kallea hersyvämmin kuvaamaan sotilasleirin sakin ronskia huumoria ja poikkeusoloissa syntyvää toveruutta.