Leo Straniuksen lapsuus ja nuoruus olivat repaleiset: ensimmäiset vuodet hän vietti opiskelija-asuntolassa Neva-joen rannalla, ja hän on ollut myös asunnoton

ja asunut isänsä kanssa asunnottomien vieraskodissa. Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli 6,6. Mutta mitä sitten tapahtuikaan?

Kirjassaan Stranius kertoo käänteestä, jonka johdosta hän on nyt ekologisesti elävä järjestöjohtaja, yhteiskunnallinen vaikuttaja ja perheenisä. Miten

hyvinvointivaltio auttoi juuri silloin, kun hän eniten apua tarvitsi? Miten Stranius otti ekologisen mittatikun kauniiseen käteensä ja optimoi oman hiilijalanjälkensä

piiruntarkasti? Millaisten valintojen ja käänteiden myötä hänestä lopulta tuli hyväntuulinen inspiraation lähde kaikille maailmanparantajille?

Ekoistin muistelmat on myös tarina ympäristökysymysten murtautumisesta valtavirtaan ja vapaaehtoisesta luopumisesta. Kirja kertoo, miten päästää irti saavutetuista eduista, jotta voisimme pitää sen kaikkein tärkeimmän - elämän, joka on harvinaista tässä suuressa universumissa.