(428)

Vainajat eivät vaikene

äänikirja ja e-kirja


On joulukuinen sunnuntai-ilta vuonna 2009, kun rikosylikonstaapeli Ville Karila seisoo töölöläisessä asunnossa kuolleen naisen ruumista tarkastellen. Kaikki näyttää viittaavan luonnolliseen kuolemaan, mutta jokin asetelmassa häiritsee Karilaa siinä määrin, että hän päättää kutsua apuvoimia paikalle.

Kun oikeuslääkäri Viola Kaario seuraavana aamuna suorittaa vainajalle ruumiinavauksen, alkaa olla ilmiselvää, että kyseessä on henkirikos. Karila kollegoineen aloittaa mutkikkaaksi osoittautuvan murhatutkimuksen, jonka aikana selviää, että kuollut nainen oli elänyt uhkaavan Auervaara-hahmon varjossa. Missä tämä lähes näkymättömänä liikkunut aavemies on nyt? Miksi kuolleen naisen asunnossa on tehty outoa remonttia? Entä mitä tarkoittaa roskiksesta löytynyt Tauno Paloa esittävä postikortti? Ennen kuin murhaajan henkilöllisyys selviää, saa Kaario teräspöydälleen avattavaksi toisenkin ruumiin ja useampi huolellisesti haudattu salaisuus näkee päivänvalon.

Rainio ja Rautaheimo ovat kirjoittaneet häpeilemättömän nostalgisen murhamysteerin, jonka vankkana pohjana on asiantunteva kuvaus niin poliisin kuin oikeuslääkärin työstä. Cozy crime -lajityyppiä edustavassa dekkarissa nostetaan hattua komisario Palmun Helsingille, nautiskellaan jouluisista tunnelmista - ja jahdataan kasvotonta murhaajaa, joka tuntuu koko ajan olevan yhden synkeän askeleen poliisia edellä.

Vainajat eivät vaikene aloittaa rikosylikonstaapeli Ville Karilan ja oikeuslääkäri Viola Kaarion murhatutkimuksista kertovan Mortui non silent -dekkarisarjan.



3.9

428 arvosanaa

Sanna

3.1.2024

Tosi hyvä juoni. Ei liian paljastava vaan jaksoi pitää jännityksessä loppuun asti.

maikku

1.5.2023

Epätasainen. Mustat vihkot olivat parasta antia, myös kuuntelukokemuksena. Poliisien työtä kuvaava tarina oli hetkittäin hyvä, mutta siinä oli myös tuskastuttavan hitaita yksityiskohtiin takertumisia ja jaarittelua.

Mikko

30.4.2023

Mukava lukea välillä muutakin rikoskirjallisuutta kuin ”taas yhtä kappaletta Nordic Noiria”. Mukavan leppoisaa ja letkeätä kerrontaa ja hienoja henkilöhahmoja ilman turhaa synkistelyä. Poliisillakaan ei tarvitse aina olla traumoja tai synkkiä salaisuuksia sielussaan. Vaikka aavistelinkin ratkaisua, niin loppupuolella tekijät pääsivät kyllä yllättämään. Ainoa miinus tulee ehkä hieman turhasta pituudesta. Mutta tunnelman maalailulla on hintansa. Viihdyin!