Kuinka evoluutio on voinut tuottaa mielen, joka masentuu?

Masennus on eläinkunnassa suhteellisen yleistä. Ihmisen ja muiden nisäkkäiden lisäksi muun muassa kalat ja hyönteiset voivat masentua. On siis perusteltua ajatella, että mielialan lasku on evoluution tuottama sopeutuma tilanteisiin, joissa siitä on ollut hyötyä eläimen luonnollisessa elinympäristössä.

Tässä kirjassa tarkastellaan masennusta evoluutiopsykologian näkökulmasta evoluution tuottamana sopeutumana erilaisiin vastoinkäymisiin, joita ihmislaji on evolutiivisessa historiassaan joutunut kohtaamaan. Vaikka tietyssä ympäristössä masennuksen oireet ovat olleet peräti hyödyllisiä ja lisänneet ihmislajin kelpoisuutta, nykyisessä ympäristössä ne eivät kuitenkaan aina toimi samoin.

Tästä lähtökohdasta Rantala rakentaa uuden masennuksen teorian, jonka mukaan masennus on itse asiassa kaksitoista eri sairautta, jotka perustuvat eri evoluutiossa syntyneisiin mekanismeihin.

Teoria tarjoaa selityksen sille, miksi tietty masennusta laukaiseva tekijä aiheuttaa tietynlaiset oireet. Nykyiset elämäntavat johtavat helposti kliiniseen masennukseen, joka on aivojen tulehdustila, jonka seurauksena masennuksen oireet saavat sairaskäyttäytymisen piirteitä eivätkä enää auta masentunutta selviytymään.

Mikäli teoria osoittautuu oikeaksi, se haastaa myös masennuksen vallitsevat hoitokäytännöt, jotka perustuvat lähinnä oireen hoitoon. Masennus ei ole pelkkä mielen ongelma, vaan usein mitä suurimmassa määrin myös kehon ongelma, joka saa alkunsa mm. matala-asteisista tulehduksista. Teoriasta seuraa, että jokaista masennustyyppiä olisi hoidettava eri tavalla, joka huomioi sen evolutiivisen alkuperän.

Evoluutiopsykologian ja evoluutiobiologian dosentti Markus J. Rantala on väitellyt filosofian tohtoriksi biologian ja psykologian alalta. Hän on julkaissut yli 190 tieteellistä artikkelia. Rantala opettaa evoluutiopsykologiaa Turun yliopiston biologian laitoksella.