Lohikäärmeitä, jättiläisiä, seireenejä ja meripetoja - kuvastoa keskiajasta on vaikea mieltää ilman kammottavia hirviöitä. Silti todellisen keskiajan hirviöt olivat taruakin ihmeellisempiä.
Sydän- ja myöhäiskeskiajan läntisessä Euroopassa hirviöt olivat olennainen osa maailmankuvaa, ja niistä kirjoittivat monet keskiajan suurista ajattelijoista. Hirviöiksi kutsuttiin vanhoissa teksteissä kuvailtuja tai maankiertäjien kertomuksissa eläviksi todistettuja erikoisia olentoja, jotka outoudestaan huolimatta olivat osa luontoa ja Jumalan suunnitelmaa.
Keskiajan hirviöt esittelee näiden luonnollisten hirviöiden laajan kirjon koirankuonolaisista päättömiin miehiin ja amatsoneista lampaan ja kasvin sekamuotoihin. Samalla paljastuu, kuinka laaja-alainen merkitys hirviöillä oli keskiajan kulttuurissa.
Oppineet joutuivat pohtimaan esimerkiksi, voitiinko kaukomaiden otuksia kastaa ja mistä johtuivat tavallisten ihmisten hirviömäiset piirteet. Mutta löysikö kukaan mystistä hirviöiden hallitsijaa, pappi Johannesta, ja hänen valtakuntaansa?
Essi
19.9.2023
mukava kuunnella, hyvä ajanviete
Joonas
19.8.2023
Perustietos hirviömyyteistä, suuren osa aikaa mielenkiintoisesti mutta hieman jäsentymättömästi esitettynä.
Jonna
17.8.2023
Kirjassa esiteltiin keskiaikaisia hirviötarinoita, jotka nykyihmisten korviin kuulostivat jopa omituisilta. Ehkä se oli juuri tarkoitus ja kuvasi ajan ihmisten ajattelua ja maailmankuvaa. Itse olin kuullut useasta tarinasta tai hirviöstä hieman poikkeavan kuvauksen kirjan tarinoihin. Olisikohan käännöksillä osuutta asiaan..