Karenin sydän pamppaili pelosta, kun valtava, kullanvärinen peto syöksyi häntä kohti – ja pysähtyi läähättäen ja häntä heiluen puolen metrin päähän. Mutta vielä vaarallisempi kuin valtava tanskandoggi oli tämän tummankomea isäntä – ainakin Karenin haavoittuneelle sydämelle. Gray O'Connell oli syrjäänvetäytyvä erakko, eikä Karenkaan kaivannut seuraa, mutta jostain käsittämättömästä syystä he hakeutuivat jatkuvasti toistensa läheisyyteen – kuin koetellakseen poltetta, joka kyti hehkuvana heidän välillään…