Isä väitti rakastavansa meitä kaikkia yhtä paljon. Itse asiassa hän olisi suuttunut, jos joku olisi väittänyt jotain muuta. Niinhän vanhemmat usein sanovat.
Kunnes tulee päivä ja hetki, jolloin niin ei enää sanota.
Violet Kerrigan on suuren perheen rakastettu kuopus. Kaikki muuttuu yhdessä hetkessä, kun Violetin isoveljet pahoinpitelevät ja tappavat tummaihoisen pojan ja Violet kantelee veljistään, totuus vyöryy hänen suustaan ennen kuin hän ehtii edes harkita sanojaan. Perheen silmissä Violet muuttuu petturiksi ja hänet karkotetaan kotoa. Kaikki perheenjäsenet kääntävät hänelle selkänsä, kukaan ei halua enää koskaan kuulla rotta-siskosta.
Elämäni rottana on pysäyttävä ja kirpeä kertomus identiteetin etsimisestä, rakkaudenkaipuusta, salaisuuksien painosta ja siitä, miltä tuntuu elää karkotettuna perheestään.
Mikko
25.12.2021
Nuori nainen oman elämänsä ajopuuna. Tarina uhriutumisen ketjusta. En hirveästi pidä kertomuksista, joissa päähenkilö kuvataan tahdottomana subjektina. Oatesin soljuva tajunnanvirta piti kuitenkin sen verran otteessaan, että jaksoi lukea loppuun asti kaikista ”että tämäkin vielä” vaiheista huolimatta. Ymmärrän näkökulman feministisenä kannanotttona, mutta vähempikin alleviivaus saattaisi riittää.
Mira
21.7.2020
Tykkäsin todella paljon Violet Ruen traagisesta elämäntarinasta. Siihen mahtui monenlaista ja aina hän jaksoi toivoi parempaa tulevaa.
Viivi
20.7.2020
Melodramaattinen ja yllätyksetön kuvaus surullisesta, alistetusta tytöstä, josta tulee surullinen ja alistettu nainen. Kertoja ääni puhuttelee päähenkilöä välillä Violetiksi, välillä sinä-muodossa, välillä tyttönä ja se oli minusta ärsyttävää. Hahmot ovat tylsiä ja ennalta-arvattavia.